2013/05/01

Marx und Luft – Marx and Air – Marx ja ilma



I
LUFT IST ETWAS

Ein Ding kann Gebrauchswert sein, ohne Wert zu sein. Es ist dies der Fall, wenn sein Nutzen für den Menschen nicht durch Arbeit vermittelt ist. So Luft, jungfräulicher Boden, natürliche Wiesen, wildwachsendes Holz usw. Ein Ding kann nützlich und Produkt menschlicher Arbeit sein, ohne Ware zu sein. Wer durch sein Produkt sein eigenes Bedürfnis befriedigt, schafft zwar Gebrauchswert, aber nicht Ware. Um Ware zu produzieren, muß er nicht nur Gebrauchswert produzieren, sondern Gebrauchswert für andre, gesellschaftlichen Gebrauchswert.

A thing can be a use-value, without having value. This is the case whenever its utility to man is not due to labour. Such are air, virgin soil, natural meadows, etc. A thing can be useful, and the product of human labour, without being a commodity. Whoever directly satisfies his wants with the produce of his own labour, creates, indeed, use-values, but not commodities. In order to produce the latter, he must not only produce use-values, but use-values for others, social use-values.

Olio voi olla käyttöarvo olematta arvo. Niin on asianlaita, jos sitä hyötyä, minkä olio ihmiselle tuottaa, ei välitä työ. Niin on mm. ilman, luonnontilassa olevan maan, luonnonniittyjen ja villinä kasvavan puun laita. Olio voi olla hyödyllinen ja ihmistyön tuote olematta tavara. Se joka tuotteellaan tyydyttää omaa tarvettaan, synnyttää kyllä käyttöarvon, mutta ei tavaraa. Tuottaakseen tavaran, hänen täytyy tuottaa paitsi käyttöarvoa myös käyttöarvo toisille, yhteiskunnallinen käyttöarvo.


II
LUFT BEWEGT SICH

Es zeigt sich so schlagend, daß ein Produktionsmittel nie mehr Wert an das Produkt abgibt, als es im Arbeitsprozeß durch Vernichtung seines eignen Gebrauchswerts verliert. Hätte es keinen Wert zu verlieren, d.h. wäre es nicht selbst Produkt menschlicher Arbeit, so würde es keinen Wert an das Produkt abgeben. Es diente als Bildner von Gebrauchswert, ohne als Bildner von Tauschwert zu dienen. Dies ist daher der Fall mit allen Produktionsmitteln, die von Natur, ohne menschliches Zutun, vorhanden sind, mit Erde, Wind, Wasser, dem Eisen in der Erzader, dem Holze des Urwaldes usw.

It is thus strikingly clear, that means of production never transfer more value to the product than they themselves lose during the labour-process by the destruction of their own use-value. If such an instrument has no value to lose, if, in other words, it is not the product of human labour, it transfers no value to the product. It helps to create use-value without contributing to the formation of exchange-value. In this class are included all means of production supplied by Nature without human assistance, such as land, wind, water, metals in situ, and timber in virgin forests.

Näin ollen on selvää, ettei tuotantoväline koskaan luovuta tuotteelle enempää arvoa kuin se menettää työprosessissa oman käyttöarvonsa häviämisen kautta. Jollei sillä olisi mitään arvoa kadotettavana, ts. jollei se itse olisi ihmistyön tuote, se ei antaisi mitään arvoa tuotteeseen. Se olisi käyttöarvon muodostaja olematta vaihtoarvon muodostaja. Näin on kaikkien niiden tuotantovälineiden laita, jotka luonnostaan, ilman ihmisten myötävaikutusta, ovat olemassa, kuten maa, tuuli, vesi, rauta malmisuonessa, aarniometsän puu jne.


III
GESTOHLEN LUFT

Die Ökonomisierung der gesellschaftlichen Produktionsmittel, erst im Fabriksystem treibhausmäßig gereift, wird in der Hand des Kapitals zugleich zum systematischen Raub an den Lebensbedingungen des Arbeiters während der Arbeit, an Raum, Luft, Licht, und an persönlichen Schutzmitteln wider lebensgefährliche oder gesundheitswidrige Umstände des Produktionsprozesses, von Vorrichtungen zur Bequemlichkeit des Arbeiters gar nicht zu sprechen.

Economy of the social means of production, matured and forced as in a hothouse by the factory system, is turned, in the hands of capital, into systematic robbery of what is necessary for the life of the workman while he is at work, robbery of space, light, air, and of protection to his person against the dangerous and unwholesome accompaniments of the productive process, not to mention the robbery of appliances for the comfort of the workman.

Yhteiskunnallisten tuotantovälineiden säästäminen, joka vasta teollisuusjärjestelmässä kehittyy ikään kuin taimilavassa, muuttuu kapitalistin käsissä samalla työläisen elinehtojen järjestelmälliseksi ryöstämiseksi työn aikana: tilan, ilman, valon sekä niiden mieskohtaisten laitteiden ryöstämiseksi, jotka suojelevat työläisiä tuotantoprosessin vaaroilta tai epäterveellisyyksiltä, puhumattakaan työläisen työolojen parantamisesta.


IV
GESETZ DER LUFT

Es ward wiederholt bemerkt, daß die englischen Ärzte aus einem Munde 500 Kubikfuß Luftraum per Person für kaum genügendes Minimum bei fortgesetzter Arbeit erklären. [---] Die Gesundheitsbehörden, die industriellen Untersuchungskommissionen, die Fabrikinspektoren wiederholen wieder und wieder die Notwendigkeit der 500 Kubikfuß und die Unmöglichkeit, sie dem Kapital aufzuoktroyieren. [---] Man hat erfahrungsmäßig gefunden, daß ungefähr 25 Kubikzoll Luft bei jeder Atmung mittlerer Intensität von einem gesunden Durchschnittsindividuum konsumiert werden, und ungefähr 20 Atmungen per Minute vorgehen. Der Luftkonsum eines Individuums in 24 Stunden ergäbe danach ungefähr 720.000 Kubikzoll oder 416 Kubikfuß. Man weiß aber, daß einmal eingeatmete Luft nicht mehr zu demselben Prozeß dienen kann, bevor sie in der großen Werkstätte der Natur gereinigt wird.

It has been stated over and over again that the English doctors are unanimous in declaring that where the work is continuous, 500 cubic feet is the very least space that should be allowed for each person. [---] The sanitary officers, the industrial inquiry commissioners, the factory inspectors, all harp, over and over again, upon the necessity for those 500 cubic feet, and upon the impossibility of wringing them out of capital. [---] It has been found out by experiment, that with each respiration of average intensity made by a healthy average individual, about 25 cubic inches of air are consumed, and that about 20 respirations are made in each minute. Hence the air inhaled in 24 hours by each individual is about 720,000 cubic inches, or 416 cubic feet. It is clear, however, that air which has been once breathed, can no longer serve for the same process until it has been purified in the great workshop of Nature.

Moneen kertaan on jo mainittu, että englantilaiset lääkärit selittävät yksimielisesti, että 500 kuutiojalkaa ilmaa henkeä kohti on tuskin riittävä vähin määrä jatkuvassa työssä. [---] Terveysviranomaiset, teolliset tutkimuskomissiot ja ammattientarkastajat muistuttavat yhä uudestaan noiden 500 kuutiojalan välttämättömyydestä ja siitä, että on mahdotonta saada pääoma suostumaan niihin. [---] Kokemuksesta on voitu huomata, että tavallinen terve ihminen kuluttaa jokaisella keskivahvalla henkäyksellä noin 25 kuutiotuumaa ilmaa ja että hän hengittää minuutissa noin 20 kertaa. Ihmisen ilmankulutus 24 tunnissa olisi siis noin 720 000 kuutiotuumaa eli 416 kuutiojalkaa. Mutta me tiedämme, että kerran keuhkoihin vedetty ilma ei voi enää tehdä samaa tehtävää, ennen kuin se tulee puhdistetuksi luonnon suuressa tehtaassa.


V
UTOPIE DER LUFT

Wenn aber die Arbeiter von der Luft leben könnten, so wären sie auch um keinen Preis zu kaufen. Ihr Nichtkosten ist also eine Grenze im mathematischen Sinn, stets unerreichbar, obgleich stets annäherbar. Es ist die beständige Tendenz des Kapitals, sie auf diesen nihilistischen Standpunkt herabzudrücken.

But if the labourers could live on air they could not be bought at any price. The zero of their cost is therefore a limit in a mathematical sense, always beyond reach, although we can always approximate more and more nearly to it. The constant tendency of capital is to force the cost of labour back towards this zero.

Mutta jos työläiset voisivat elää ilmasta, niin heitä ei millään hinnalla voitaisi ostaa. Heidän ilmaiseksi saamisensa on siis matemaattisena rajana, aina saavuttamattomana, mutta kuitenkin sellaisena, jonka lähelle alati tullaan. Pääoman ainaisena pyrkimyksenä on painaa heidät tälle nihilistiselle tasolle.


VI
ARME

Es sei, fügt ihr hinzu, der Aneignung des Bodens und der Kapitalien zu verdanken, daß der Mensch, der nur seine Arme besitzt, Beschäftigung findet und sich ein Einkommen schafft [---] es kommt im Gegenteil gerade von der individuellen Aneignung des Bodens, daß es Menschen gibt, die nur ihre Arme besitzen ... Wenn ihr einen Menschen in den luftleeren Raum versetzt, raubt ihr ihm die Luft. So handelt ihr auch, wenn ihr euch des Bodens bemächtigt [---] Das heißt, ihn in die alles Reichtums bare Leere versetzen, damit er nicht anders als nach eurem Willen leben kann.

C'est, ajoutez-vous, grâce a l'appropriation du sol et des capitaux que l'homme, qui n'a que ses bras, trouve de l'occupation et se fait un revenu... c'est au contraire, grâce à l'appropriation individuelle du sol qu'il se trouve des hommes n'ayant que leurs bras [---] Quand vous mettez un homme dans le vide, vous vous emparez de l'atmosphère. Ainsi faites-vous, quand vous vous emparez du sol [---] C'est le mettre dans le vide de richesses, pour ne la laisser vivre qu'à votre volonté.

It is, you add, a result of the appropriation of the soil and of capital that the man who has nothing but the strength of his arms finds employment and creates an income for himself ... but the opposite is true, it is thanks to the individual appropriation of the soil that there exist men who only possess the strength of their arms. ... When you put a man in a vacuum, you rob him of the air. You do the same, when you take away the soil from him ... for you are putting him in a space void of wealth, so as to leave him no way of living except according to your wishes.

te väitätte
että mies jolla ei ole muuta kuin käsivartensa
löytää työtä ja saa tuloja
maan ja pääoman anastamisen ansiosta

päinvastoin

maan anastaminen yksityisten haltuun
on syynä sellaisten ihmisten olemassaoloon
joilla ei ole muuta kuin
kaksi kättä

jos panette ihmisen ilmattomaan paikkaan
niin riistätte häneltä
ilman
mitä hän hengittää

samoin teette kun anastatte maan
silloin panette hänet rikkautta puuttuvaan tyhjyyteen
missä hän voi elää
vain teidän mielivallastanne riippuvana

(J. G. Colins)



Karl Marx: Das Kapital I (1867)
English translation by Samuel Moore and Edward Aveling
Suomennos O. V. Louhivuori, T. Lehén, M. Ryömä

2013/02/24

P a r a t a x i s


When a man thinketh on anything whatsoever, his next thought after is not altogether so casual as it seems to be. Not every thought to every thought succeeds indifferently.

*  *  *  *  *

. . . ulos . . . tähän maailmaan . . . maailmaan . . . pieni olento . . . ennen aikojaan . . . jumalanhyl- . . . mitä? . . . tyttö? . . . niin . . . pieni tyttö . . . ulos tähän . . . ennen aikojaan . . . jumalanhylkäämään paikkaan nimeltä . . . nimeltä . . . yhdentekevää . . . tuntemattomat vanhemmat . . . ennenkuulumatonta . . . mies kadonnut . . . savuna . . . tuskin saatuaan housunsa . . . nainen samoin . . . kahdeksan kuukautta myöhemmin . . . lähes tarkalleen . . . eli mikään rakkaus . . . säästänyt siltä . . . ei mikään rakkaus joka yleensä . . . mykkään pienokaiseen . . . kotona . . . ei . . . eikä toisaalta mihinkään . . . ei minkäänlaista rakkautta . . . missään myöhemmässä vaiheessa . . . kuten tavallista . . . ei mitään mainittavaa ennen kuin vasta kuusikymmentävuotiaana jolloin . . . mitä? . . . seitsemänkymmentä? . . . Luoja! . . . seitsemänkymmentävuotiaana . . . kuljeskellen ympäriinsä niityllä . . . etsien kevätesikkoja sieltä täältä . . . kootakseen kimpun . . . pysähtyy pian . . . tuijottaa avaruuteen . . . sitten . . . muutama askel . . . pysähtyy ja tuijottaa taas . . . ja niin . . . ajelehtii . . . kun yhtäkkiä . . . vähitellen . . . kaikki katoaa . . . huhtikuisen aamun valo poissa . . . ja hän oli joutu- . . . mitä? . . . kuka? . . . ei! . . . hän!

. . . joutunut pimeään . . . ja jos nyt ei tarkalleen . . . turta . . . turta . . . hän kuuli yhä surinan . . . niin sanotun . . . korvissaan . . . ja valonsäde tuli ja meni . . . tuli ja meni . . . aivan kuin kuu . . . kulkee . . . pilveen ja pilvestä . . . mutta niin heikkona . . . olen . . . olen niin heikkona . . . hän ei tiennyt . . . missä asemassa oli . . . kuvittele! . . missä asemassa hän oli! . . joko seisomassa . . . tai istumassa . . . mutta aivo- . . . mitä? . . polvillaan? . . kyllä . . . joko seisomassa . . . istumassa . . . tai polvillaan . . . mutta aivo- . . . mitä? . . makaamassa? . . kyllä . . . joko seisomassa . . . tai istumassa . . . tai polvillaan . . . tai makaamassa . . . mutta aivot vielä . . . vielä . . . tavallaan . . . sillä aluksi hän ajatteli . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . oli kasvatettu hänen tavoin uskomaan . . . muiden kodittomien tavoin . . . armeliaaseen . . . [Naurahdus.] . . . Jumalaan . . . [Makea nauru.] . . . aluksi hän ajatteli . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . häntä rangaistiin . . . synneistä . . . joiden määrä sitten . . . lisätodiste jos todisteita tarvittiin . . . välähti mieleen . . . yksi toisensa jälkeen . . . vähäteltiin typeräksi . . . oi paljon myöhemmin . . . ajatusta vähäteltiin . . . kunnes hän äkkiä tajusi . . . vähitellen tajusi . . . hän ei kärsinyt . . . kuvittele! . . ei kärsimystä! . . todellakaan pystynyt muistamaan . . . suoralta kädeltä . . . milloin hän olisi kärsinyt vähemmän . . . ellei hänen tietenkin ollut . . . tarkoitettu kärsivän . . . haa! . . ajateltu kärsivän . . . kuten outoina aikoina . . . elämässään . . . kun selvästi oli tarkoitus pitää hauskaa . . . hän itse asiassa . . . ei pitänyt . . . ei lainkaan . . . siinä tapauksessa tietenkin . . . käsitys rangaistuksesta . . . jonkin synnin takia . . . tai useiden . . . tai ilman erityistä syytä . . . sen itsensä vuoksi . . . minkä hän ymmärsi täysin . . . käsitys rangaistuksesta . . . oli juolahtanut hänen mieleensä . . . oli kasvatettu hänen tavoin uskomaan . . . muiden kodittomien tavoin . . . armeliaaseen . . . [Naurahdus.] . . . Jumalaan . . . [Makea nauru.] . . . juolahtanut hänen mieleensä . . . sitten vähäteltiin . . . typeräksi . . . ei ehkä ollutkaan niin typerä . . . sittenkään . . . niin edelleen . . . kaikki ne . . . turhat järkeilyt . . . kunnes toinen ajatus . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . todellakin typerä mutta- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . koko ajan surina . . . niin sanottu . . . korvissaan . . . vaikka tietysti oikeastaan . . . ei lainkaan korvissa . . . kallossa . . . heikko jylinä kallossa . . . ja koko ajan tämä säde tai valokeila . . . kuin kuunsäde . . . tai ehkei kuitenkaan . . . ehdottomasti ei . . . aina samassa paikassa . . . nyt kirkkaana . . . nyt piilossa . . . mutta aina samassa paikassa . . . sillä kuu ei . . . ei . . . kuu ei . . . kaikki vain osa samaa toivetta . . . piinata . . . vaikka oikeastaan itse asiassa . . . ei vähimmässäkään määrin . . . ei jälkeäkään . . . toistaiseksi . . . ha! . . toistaiseksi . . . tämä toinen ajatus taas . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . todellakin typerä mutta on niin hänen tapaistaan . . . tavallaan . . . että hän voisi hyvin . . . voihkia . . . aina välillä . . . kiemurteleminen ei . . . kuten todellisissa tuskissa . . . mutta ei voisi . . . ei saisi tehdyksi . . . jotain puuttuu luonteesta . . . kyvytön pettämään . . . tai kone . . . paremminkin kone . . . niin hajanainen . . . ei saa ikinä viestiä perille . . . tai on voimaton vastaamaan . . . turta . . . ei pidä ääntä itsestään . . . ei ääntä . . . ei minkäänlaista ääntä . . . ei huuda apua esimerkiksi . . . onko hänen pakko olla niin taipuvainen . . . huutamaan . . . [Huutoja.] . . . sitten kuuntelemaan . . . [Hiljaisuus.] . . . sitten kuuntelemaan taas . . . [Hiljaisuus.] . . . ei . . . säästänyt siltä . . . kaikkialla haudanhiljaista . . . ei kuulu- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . kaikkialla hiljaista mutta surinan takia . . . niin sanotun . . . ei kuulu hänen liikkeistään . . . että hän voisi tuntea . . . vain silmäluomet . . . luultavasti . . . aina välillä . . . sammuttaa valon . . . refleksiksi ne sitä kutsuvat . . . ei minkäänlaista tunnetta . . . mutta luomet . . . parhaimmillaankin . . . kuka ne tuntee? . . . avaaminen . . . sulkeminen . . . kaikki se kosteus . . . mutta aivot kuitenkin . . . kuitenkin riittävästi . . . oi hyvinkin! . . tässä tilassa . . . hallussa . . . hallinnassa . . . jopa tämän kyseenalaistaminen . . . sillä sinä huhtikuisena aamuna . . . niin se järkeiltiin . . . huhtikuisena aamuna . . . laittamassa silmiinsä . . . kaukainen kello . . . hänen kiiruhtaessa kohti sitä . . . laittamassa sen silmiinsä . . . ettei se väistäisi häntä . . . kaikki eivät olleet lähteneet . . . kaikki se valo . . . sen itsensä . . . ilman mitään . . . mitään . . . hänen osaltaan . . . ja niin . . . ja niin se järkeiltiin . . . turhat epäilyt . . . ja kaikkialla kuolemanhiljaista . . . ihanan haudanhiljaista . . . kun yhtäkkiä . . . vähitellen . . . hän taju- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . kaikkialla kuolemanhiljaista mutta surinan takia . . . kun hän yhtäkkiä tajusi . . . sanat olivat- . . . mitä? . . kuka? . . ei! . . hän!

. . . tajusi . . . sanat olivat tulossa . . . kuvittele! . . sanat olivat tulossa . . . ääni jota hän ei ensin tunnistanut koska se oli pitkään kuulostanut . . . sitten lopulta oli myönnettävä . . . ei voinut olla muu kuin . . . kuin hänen oma . . . tietyt vokaalit . . . hän ei ollut koskaan kuullut . . . muualla . . . joten ihmiset tuijottaisivat . . . harvoissa tapauksissa . . . kerran tai pari vuodessa . . . jostain syystä aina talvella . . . tuijottaisivat hänen ymmärtämättömyyttään . . . ja nyt tämä vuolaus . . . tasainen vuolaus . . . hän joka ei koskaan . . . päinvastoin . . . käytännössä mykkä . . . koko elämänsä . . . miten hän selvisikään! . . jopa ostoksilla . . . ostoksilla käyminen . . . vilkas kauppakeskus . . . supermarket . . . ojentaa vain listan . . . ja kassin . . . vanhan mustan ostoskassin . . . sitten odottaa . . . miten kauan tahansa . . . tungoksen keskellä . . . liikkumatta . . . avaruuteen tuijottaen . . . suu melkein auki kuten yleensä . . . kunnes se on taas hänen kädessään . . . kassi taas hänen kädessään . . . sitten maksaa ja lähteä . . . ei hyvän päivän toivotuksiin asti . . . miten hän selvisikään! . . ja nyt tämä vuolaus . . . tavoittamatta tuskin puoltakaan siitä . . . neljännestäkään . . . ei hajuakaan . . . mitä hän oli sanomassa . . . kuvittele! . . ei hajuakaan mitän hän oli sanomassa! . . kunnes hän alkoi yrittää . . . joutui harhaan . . . se ei ollut hänen lainkaan . . . ei hänen äänensä lainkaan . . . ja epäilemättä olisi . . . hänen pitäisi ehdottomasti . . . oli juuri . . . useiden yritysten jälkeen . . . kun hän yhtäkkiä tunsi . . . vähitellen hän tunsi . . . huultensa liikkuvan . . . kuvittele! . . hänen huulensa liikkuivat! . . kuten tietenkin kunnes hän ei sitten . . . eikä vain huulet . . . posket . . . leuat . . . koko naama . . . kaikki nuo- . . . mitä? . . kieli? . . kyllä . . . kieli suussa . . . kaikki nuo irveet joita ilman . . . puhe on mahdotonta . . . ja kuitenkin tavalliseen tapaan . . . tuntematta lainkaan . . . eli tarkoitus johon . . . jota on sanomassa . . . koko olemus . . . riippuu sanoista . . . eli hänen ei vain . . . vain hänen . . . ei vain hänen pitänyt . . . antaa periksi . . . myöntää vain hänen . . . vain hänen äänensä . . . mutta tämä toinen kauhea ajatus . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . jopa kauheampi jos mahdollista . . . tunne oli palaamassa . . . kuvittele! . . tunne oli palaamassa! . . alkaen ylhäältä . . . ja vaikuttaen alaspäin . . . koko kone . . . mutta ei . . . säästänyt siltä . . . suu yksinään . . . toistaiseksi . . . haa! . . toistaiseksi . . . sitten ajatellen . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . ei voi jatkaa . . . kaikki tämä . . . kaikki tuo . . . tasainen vuolaus . . . pinnistelee kuullakseen . . . yrittää saada selvää . . . ja hänen omat ajatuksensa . . . yrittää saada niistä selvää . . . kaiken- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . kaiken aikaa surina . . . niin sanottu . . . kaikki tuo yhdessä . . . kuvittele! . . . koko ruumis ikään kuin kadonnut . . . vain suu . . . huulet . . . posket . . . leuat . . . ei hetkeä- . . . mitä? . . kieli? . . kyllä . . . huulet . . . posket . . . leuat . . . kieli . . . ei hetkeäkään paikoillaan . . . suu tulessa . . . sanojen vuolas virta . . . korvissaan . . . käytännössä korvissaan . . . tavoittamatta puoltakaan . . . neljännestäkään . . . ei hajuakaan mitä hän on sanomassa . . . kuvittele! . . ei hajuakaan mitä hän on sanomassa! . . eikä pysty lopettamaan . . . lopettamaan sitä . . . hän joka vain hetki sitten . . . vain hetki sitten! . . ei päästänyt ääntä . . . ei minkäänlaista ääntä . . . ei pysty nyt lopettamaan . . . kuvittele! . . ei pysty lopettamaan virtaa . . . ja aivot rukoilevat . . . jokin rukoilee aivoissa . . . rukoilee suuta lopettamaan . . . pysähtymään hetkeksi . . . edes hetkeksi . . . eikä vastausta . . . kuin se ei olisi kuullut . . . tai pystynyt . . . pystynyt pysähtymään hetkeksi . . . kuin hulluksi tullut . . . kaikki tuo yhdessä . . . pinnistellä kuullakseen . . . pannakseen kokoon . . . ja aivot . . . hourivat omiaan . . . tehdäkseen selkoa . . . tai saadakseen sen loppumaan . . . tai menneisyydessä . . . kaivaa mennyt esiin . . . välähdyksiä kaikkialta . . . kävelyretkiä enimmäkseen . . . kävellyt elämänsä . . . päivä toisensa perään . . . muutama askel kunnes pysähtyy . . . tuijottaa avaruuteen . . . sitten eteenpäin . . . muutama vielä . . . pysähtyy ja tuijottaa taas . . . niin edelleen . . . ajelehtii . . . päivä toisensa perään . . . tai silloin kun hän itki . . . sen hän voisi muistaa . . . kun hän oli lapsi . . . varmaan itki lapsena . . . ehkä ei . . . ei välttämätöntä elämän kannalta . . . vain syntymäitku päästäkseen liikkeelle . . . hengittäminen . . . sitten ei enempää ennen tätä . . . vanha harppu jo . . . istumassa tuijottamassa kättään . . . missä se oli? . . Croker's Acres . . . eräs ilta matkalla kotiin . . . kotiin! . . pieni kukkula Croker's Acresissa . . . sumua . . . istumassa tuijottamassa kättään . . . siinä sylissään . . . kämmenpuoli ylöspäin . . . näki sen yhtäkkiä kastuvan . . . kämmenen . . . kyyneliä luultavasti . . . hänen luultavasti . . . ei ketään lähimaillakaan . . . ei ääntä . . . vain kyyneleet . . . istui ja katsoi niiden kuivumista . . . kauttaaltaan hetkessä . . . tai tarttua oljenkorteen . . . aivot . . . lepattavat omillaan . . . tarttua nopeasti ja . . . ei mitään siellä . . . seuraavalle . . . yhtä huono kuin ääni . . . huonompi . . . yhtä vähän järkeä . . . kaikki tuo samalla kertaa . . . ei voi- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . kaiken aikaa surina . . . heikko jylinä kuin vesiputous . . . ja valokeila . . . välkkyy vähän väliä . . . alkaa liikkua . . . kuin kuunvalo muttei . . . kaikki osa samaa . . . pidä sitäkin silmällä . . . silmäkulma . . . kaikki tuo samalla kertaa . . . ei voi jatkaa . . . Jumala on rakkaus . . . hänet puhdistetaan . . . takaisin niitylle. . . aamuaurinko . . . huhtikuu . . . upottaa kasvonsa ruohoon . . . pelkkää lekottelua . . . niin edelleen . . . tarttua oljenkorteen . . . pinnistellä kuullakseen . . . outo sana . . . saada siitä jokin selko . . . ruumis ikään kuin kadonnut . . . vain suu . . . kuin hulluksi tullut . . . eikä pysty lopettamaan . . . lopettamaan sitä . . . jotakin mitä- . . . jotakin mitä hänen täytyi- . . . mitä? . . kuka? . . ei! . . hän!

. . . jotakin mitä hänen täytyi- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . surina kaiken aikaa . . . heikko jylinä . . . kallossa . . . ja valokeila . . . paikantaen . . . vaivatta . . . toistaiseksi . . . haa! . . toistaiseksi . . . sitten ajatellen . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . ehkä jotakin mitä hänen täytyi . . . täytyi . . . kertoa . . . voisiko se olla se? . . jotakin mitä hänen täytyi . . . kertoa . . . ihan pikkujuttu . . . ennen aikojaan . . . jumalanhylkäämä paikka . . . mikään rakkaus . . . säästänyt siltä . . . mykkä koko elämänsä . . . käytännössä mykkä . . . miten hän selvisikään! . . silloin oikeudessa . . . mitä hänen oli sanottava puolestaan . . . syyllinen vai syytön . . . nouskaa hyvä nainen . . . puhukaa hyvä nainen . . . seisoi siinä tuijottaen avaruuteen . . . suu auki kuten yleensä . . . odottaen että opastettaisiin pois . . . tyytyväinen osaansa . . . nyt tämä . . . jotakin mitä hänen täytyi kertoa . . . voisiko se olla se? . . jotakin mikä kertoisi . . . millaista se oli . . . miten hän- . . . mitä? . . oli ollut? . . kyllä . . . jotakin mikä kertoisi millaista se oli ollut . . . miten hän oli elänyt . . . elänyt päivästä toiseen . . . syyllinen vai ei . . . päivästä toiseen . . . kuusikymmentävuotiaaksi . . . jotakin mitä- . . . mitä? . . seitsemänkymmentä? . . voi luoja! . . päivästä toiseen seitsemänkymmentävuotiaaksi . . . jotakin mitä hän itse ei tiennyt . . . ei olisi tiennyt jos olisi kuullut . . . sitten anteeksi annettu . . . Jumala on rakkaus . . . lempeät siunaukset . . . uusi joka aamu . . . takaisin niitylle . . . huhtikuinen aamu . . . kasvot ruohossa . . . pelkkää lekottelua . . . poimi se tuolta . . . pane toimeksi tuolla . . . vielä muutama- . . . mitä? . . ei sitä? . . ei mitään tekemistä sen kanssa? . . ei mitään mitä hän voisi kertoa? . . hyvä on . . . ei mitään mitä hän voisi kertoa . . . yritä jotain muuta . . . ajattele jotain muuta . . . oi paljon myöhemmin . . . äkillinen välähdys . . . ei sitäkään . . . hyvä on . . . jotain muuta sitten . . . niin edelleen . . . keksi sen viimein . . . ajattele kaikkea lakkaamatta tarpeeksi pitkään . . . sitten anteeksi annettu . . . takaisin- . . . mitä? . . ei sitäkään? . . . silläkään ei ole mitään tekemistä sen kanssa? ei mitään mitä hän voisi ajatella? . . hyvä on . . . ei mitään mitä hän voisi kertoa . . . ei mitään mitä hän voisi ajatella . . . ei mitään- . . . mitä? . . kuka? . . ei! . . hän!

. . . pieni olento . . . ennen aikojaan . . . jumalanhylkäämä paikka . . . mikään rakkaus . . . säästänyt siltä . . . mykkä koko elämänsä . . . käytännössä mykkä . . . jopa itselleen . . . ei koskaan äänessä . . . muttei täysin . . . joskus äkillinen tarve . . . kerran tai pari vuodessa . . . jostain kumman syystä aina talvella . . . pitkät illat . . . tuntikausien pimeys . . . äkillinen tarve . . . kertoa . . . sitten syöksyy ulos pysäyttää ensimmäinen näkemänsä . . . lähin vessa . . . alkaa kaataa sitä ulos . . . tasainen vuolaus . . . hullua settiä . . . puolet vokaaleista väärin . . . kukaan ei pysy kärryillä . . . kunnes hän huomaa tuijotuksen . . . sitten kuolla häpeästä . . . ryömiä takaisin . . . kerran tai pari vuodessa . . . jostain kumman syystä aina talvella . . . tuntikausien pimeys . . . nyt tämä . . . tämä . . . yhä nopeammin . . . sanat . . . aivot . . . välkkyvät mielipuolisesti . . . nopea tarttuminen ja . . . ei mitään siellä . . . jossain muualla . . . yritä jossain muualla . . . koko ajan jokin rukoilemassa . . . jokin hänen rukoilussaan . . . rukoillen kaiken loppuvan . . . vastaamatta . . . vastaamatta jäänyt rukous . . . tai kuulematta . . . liian heikko . . . niin edelleen . . . jatka edelleen . . . yrittäen . . . tietämättä mitä . . . mitä hän yritti . . . mitä yrittää . . . ruumis ikään kuin kadonnut . . . vain suu . . . kuin hulluksi tullut . . . niin edelleen . . . jatka- . . . mitä? . . surina? . . kyllä . . . surina kaiken aikaa . . . heikko jylinä kuin vesiputous . . . kallossa . . . ja valokeila . . . sohii ympäriinsä . . . kivutta . . . toistaiseksi . . . haa! . . toistaiseksi . . . kaikki se . . . jatka vain . . . tietämättä mitä . . . mitä hän- . . . mitä? . . kuka? . . ei! . . hän! . . HÄN!

. . . mitä hän yritti . . . mitä yrittää . . . ei väliä . . . jatka vain . . . keksi sen viimein . . . sitten takaisin . . . Jumala on rakkaus . . . lempeät siunaukset . . . uusi joka aamu . . . takaisin niitylle . . . huhtikuinen aamu . . . kasvot ruohossa . . . pelkkää lekottelua . . . poimi se- . . .

*  *  *  *  *











*  *  *  *  *